11.10.09

Jokamiehen oikeudet ja keskustan huiput















Miltä Kirkkonummi näyttää ylhäältä? Vesitorninmäen päältä se selviää.

Kirkkonummen huiput - kirjoitussarjan tekeminen on ollut kiinnostavaa löytöretkeilyä. Olen kohdannut upeita luontokohteita, ystävällisiä paikallisia, innostuneita kanssaretkeilijöitä ja huolestuneita maanomistajia. Jo ennen kirjoittamisen aloittamista kiinnitin huomiota tekstien mahdollisiin seuraamuksiin. Toivottu pääseuraamus oli ja on, että yhä useampi saisi tietoa lähialueen mahtavista luontokohteista ja toivottavasti veisi niihin myös muita, etenkin lapsia ja nuoria. Luonnosta vieraantumisen aikana on erityisen tärkeää kasvattaa lapsia liikkumaan metsissä. Samalla pohdin alueiden herkkää luontoa ja lähistöllä asuvien näkökulmia: miten yhdistää eri intressiryhmien tavoitteet kaikkia palvelevalla tavalla? Sillä pohjimmiltaan luonnosta vieraantuminen on uhka meille kaikille ja sitä vastaan toimiminen yhteinen haasteemme.

Jokamiehenoikeudet - entä velvollisuudet?

Suomessa ja pohjoismaissa on maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen upea perintö jokamiehenoikeuksissa. Ne periytyvät ajalta, jolloin suomalaiset elivät kiinteässä yhteydessä luontoon ja sen rytmeihin. Ihmiskunta ei toki pääse mihinkään siitä, että se on aina riippuvainen luonnosta, vaikka postmoderni ihminen kovasti täydellistä itsenäisyyttä tavoitteleekin teknologian kautta. Luonnon ja ihmisen hyvinvointi liittyvät yhteen: ihminen on osa luontoa, vaikka henkiseltä kapasiteetiltaan suurempi onkin. Hyvässä ja pahassa.

Jokamiehenoikeudet ovat suuri rikkaus, mutta myös kasvava haaste. Toisen tai kolmannen sukupolven kaupunkilainen ei välttämättä suoraan ymmärrä, miten maaseututonttien suhteen on soveliasta käyttäytyä. Kerrostalon piha on julkisempi paikka kuin maatilan edusta. Kaupungeissa vallitsee myös sosiologinen lainalaisuus, kohtelias huomaamattomuus, joka aiheuttaa tervehtimättä jättämisen. Maaseudulla, etenkin toisen pihan lähistöllä, se on taasen epäkohteliaisuus. Moni ristiriita selviäisi, jos ihmiset reippaasti ja rehdisti kommunikoisivat: retkeilijä kysyisi, mistä on sopivaa kulkea tai mihin parkkeerata. Autojen suhteen on aina varmistettava, että tietä pääsee kulkemaan - myös isompi ajoneuvo kuten traktori.

Moni on sitä mieltä, että niinsanotun hyvinvointiyhteiskunnan kriisi johtuu velvollisuuksien unohtamisesta. Sukupolvet, jotka loivat tukirakenteet ja säädökset, tiesivät pohjatilanteen: sen, että ennen oli lähtökohtaisesti itse selviydyttävä, täytettävä oma velvollisuutensa. Yhteiset toiminnot rakennettiin tukemaan erityisesti heikoimpia ja tasaamaan hyvinvointia. Seuraavat sukupolvet ovat tottuneet pienestä pitäen tukirakenteisiin, mutta eivät ole nähneet tilannetta niiden taustalla: aikaa, jolloin itse kunkin velvollisuuksista rakentui suoraan nähtävällä tavalla selviytyminen. Laajasti eriytyneen työnjaon aikana kasvaa kuvitelma siitä, että jokaiselle tehtävälle on oma vastuuhenkilönsä: “Ei se ole minun tehtäväni tehdä tätä.” Ihminen on perinteisesti ollut tarkka pitämään tiukasti kiinni oikeuksistaan, mutta velvollisuudet on helpompi jättää unholaan.

Mitä merkitsevät jokamiehenvelvollisuudet? Oikeus liikkua yhteiseksi katsotuilla konnuilla sisältää myös velvoitteen kantaa vastuuta niistä. Kokonaisuus rakentuu yksilöiden teoista. Mikään järjestelmä ei toimi, jos vastuu sysätään vain erikseen määrityille vastuuhenkilöille. Luonnon varjelussa tämä näkyy erityisen selvästi. Epätäydellisessä maailmassamme on aina erehtyviä yksilöitä: jos emme yhdessä korjaa heidän jälkiään ja ylläpidä hyvää, kärsivät lopulta kaikki.

Navigaattorit, geokätkentä ja kartat

Teknologinen kehitys on tulen kaltaista: hyvä renki, huono isäntä. Moni asia helpottuu ja mahdollistuu tekniikan myötä. Samalla on haasteena säilyttää välitön yhteys ensisijaiseen, välittömään todellisuuteen.

Luonnossa liikkumisen suhteen kuvaavana esimerkkinä on tietojärjestelmiin pohjautuva paikanmääritys. Sekä maanteillä että merillä on tavattu väkeä, jolla ei enää ole paperilla karttoja tai välttämättä edes taitoja paikan määritykseen. Välitön yhteys on korvaantunut välillisellä: ja sitten kun laite hajoaa, ollaankin pulassa.

Toinen mahdollinen seuraamus on vieraantuminen perusasioista paikanpäällä. Navigaattori saattaa näyttää tien, joka kulkee maatilan pihan halki: mutta se ei vielä välttämättä tarkoita, että tie on julkisessa käytössä. Tekniikka on hyvä apuväline, mutta todellinen tilanne selviää vasta aidossa kontaktissa paikan päällä.

Geokätkentä (geocaching) on mielenkiintoinen GPS-pohjainen suunnistusharrastus. Parhaimmillaan se saa väkeä liikkumaan luonnossa. Pahimmillaan se tekee luonnosta halutun tavoitteen hakemispaikan, joka säilyy pohjimmiltaan kulissina. Kaupunkilaisten GPS-retkeilijöiden ja maaseudun väen kommunikaatioyhteys on haastava asia. Miten löytää yhteiset pelisäännöt?

Vesitorninmäen laajat näkymät

Kalliolta näkee pitkälle yli keskustaajaman. Vasemmalla kuohuu valtatie 51:n jatkuva konevirta. Taustalla kulkee Meikon kallioylängön pitkä metsäinen kehys. Alla aukeaa muuttuvan maaseudun kuva: ikivanha kivikirkko ja hautausmaa, muutama säilynyt puutalo, suuret uudet asuinalueet ja kauppakeskukset. Vierellä seisovat käppyräiset männyt harmaan kallion päällä: kuten ne ovat tehneet jo tuhansia vuosia. Ajatus siitä, että nämä kalliohuiput ovat olleet samanlaisia jo viikinkien ja munkkien aikoina, herättää mielenkiintoisia tuntemuksia. He, pohjimmiltaan samanlaiset ihmiset ja silti olosuhteiden vuoksi käytökseltään niin erilaiset, ovat nousseet näille samoille mäille.

Korkeat mäet ovat olleet ihmisille merkityksellisiä ajan alkuhämäristä saakka. Näköalojen saaminen on ihmiselle tärkeää: se laittaa asioita mittakaavaan. Tila, rauha, luonto ympärillä tuo selvyyttä elämän lähietäisyyden kuvioihin. Uskonto liittyy pohjimmiltaan siihen, mikä on ihmisille merkityksellistä. Niinpä korkeilla mäillä on ollut monenlaista uskonnon harjoittamiseen liittyvää merkitystä (ja voihan jo pelkkä mäelle kiipeäminenkin olla omalla tavallaan uskonnollinen tapahtuma: vaellus, hiljentymishetki). Tästä kertovat Kirkkonummen seudullakin monet vanhat haudat ja muinaisjäännökset huippujen päällä.

Vesitorninmäelle, kartassa nimellä Jolkbyberget, pääsee polkuja pitkin mäkeä kiertävältä ulkoilutieltä tai sitten tietä pitkin Vanhalta Rantatieltä. Rakennusten luona oleskelun kieltävä kyltti ei kiellä näköalojen katselua kallioilta. Valitettavasti alueella, kuten myös Prisman kallioilla, on varottava lasinsiruja. Moni on särkenyt pulloja.

Prisman kalliot – vai Degerberget?

Prisman parkkipaikan ylle kohoavat jylhät kalliot ovat saaneet käyttökielessä uuden nimen. Aika aikansa kutakin.

Rakentaminen laajenee nopeasti eri puolilla. Kalliomäkien pelastuksena on paitsi mahdollinen päättäjien suosiollisuus, myös niiden vaikeus rakentamisen kohteena. Ne ovat hyvin hienoa ja ainutlaatuista ikiaikaista perintöä, jonka soisi säilyvän: tulevien ihmis- ja eläinsukupolvien iloksi. Degerbergetin laelta näkee myös kauas, yli kaiken kaupankäynnin ja liikenteen hälyn: minkälainen on se näkymä, joka kohtaa sieltä katselevan kulkijan sadan vuoden päästä? Kulkeeko vanhassa vesiväylässä jälleen vettä, merenpinnan nousun seurauksena? Olot taitavat olla lämpimät – toivottavasti eivät liian. Meidän sukupolviemme teot voivat sitä ehkäistä – tai edistää.

Panu Pihkala

Kartat

peruskartta 1:20 000 Kirkkonummi (2032 08)
ulkoilukartta 1:25 000 Espoo L4131

Karttalinkit

Vesitorninmäen näköalapaikka

Polku pururadalta

Degerberget ("Prisman kalliot")

Polku kävelytieltä

20.9.09

Neidonkallio ja keskustan pohjoispuolen huiput

(kuvassa Hemträsket, ei Neidonkallio: lehdessä olivat kuvatekstit sekoittuneet)


Kuinka moni onkaan kulkenut Neidonkallion ohi? Mutta kuinka moni on käynyt sen huipulla?


Aivan Kirkkonummen keskustan tuntumassa kohoaa monta hienoa kalliomäkeä. Tämä artikkeli esittelee pohjois- ja koillispuolen huippuja sekä lenkkimaastoja.


Kaunis Neidonkallio


Neidonkalliolle on viime vuosina rakennettu kokonainen asuinalue. Kallion lakiosa on kuitenkin yhä luonnontilainen. Harmaan kiven moninaiset muodot tarjoavat iloa silmälle. Koukeroisten mäntyjen keskeltä aukeaa mainio näköala lounaasta luoteeseen. Metsäiset harjanteet ja keskellä aukeavat pellot hallitsevat maisemaa. Paikka on oiva auringonlaskujen tarkkailuun. Polut tuovat paikalle Neidonkalliontien päästä ja Neidonkaaren mutkasta, suojatien kohdalta.


Keskustan pohjoispuolen maastot


Neidonkallion itäpuolelta lähtee metsäautotie, joka on ahkerassa lenkkeilykäytössä. Tie vie mukavan kallioalueen juurelle: tien päättävästä lenkistä lähtevät polut sekä kallion päälle että itään Dalkullantielle. Kallio ei tarjoa huimia näköaloja, koska puusto on runsasta, mutta miellyttävää ulkoilumaastoa kylläkin. Lodängenin kohdalta kulkee yhteyspolku Ingelsintielle. Mainio lenkkeilyvaihtoehto onkin tehdä Dalkullantien tai äsken mainitun metsäautotien kautta lenkki Ingelsiin. Jos ei halua kulkea Ingelsintietä Volsintien asvaltille asti, voi kääntyä linkkimastolle vievälle uralle. Siltä länteen erkaneva polku vie Samkullantielle. Maston ohi kaakkoon kulkeva polku tuo vuorostaan pienen pellon pientareelle ja sieltä Isontammentielle. Pihapiirien häiritsemistä pitää tietenkin varoa näitä kuljettaessa.


Gesterbyn itäpuolen kalliot


Gesterbyn ja Jolkbyn lähellä kulkee komea kallioharjanne, jota voi ihailla Gesterbyntietä kuljettaessa. Kätevin tapa päästä kallioille on metsäautotie, joka lähtee Jolkbystä Ahmatien päästä. Gesterbystä kulkee polku tälle tielle, esimerkiksi pienen näköalakallion kautta (katso linkit). Tie nousee korkealle kalliolle, josta näkee metsämaisemaan uppoavat kerrostalot. Parhaat näköalapaikat ovat kuitenkin vielä edempänä, hivenen vaikeampien polkujen päässä.


Metsäautotieltä kulkee polku, joka muodostaa renkaan eli mainion lenkin Kvisinpolulle kulkevan metsätien kanssa. Ilman karttaa en ehkä kuitenkaan lähtisi sitä ensi kertaa kulkemaan. Tältä polulta voi tehdä koukkauksen hienoille näköalapaikoille.


Erityisen komea on Hemträsketin luonnonsuojelualueen kupeessa oleva kallio. Sen länsijyrkänne on jylhä ja korkea, ja päältä aukeaa hieno maalaismaisema. Kallion pohjoispuolella virtaa puro, joka putoaa nopeasti jyrkänteiden välistä. Vesirikkaina aikoina solina kaikuu kapeassa laaksossa komeasti. Hemträsketin muiltakin kallioilta on mainioita näkymiä, mutta ne ovat tiheän puuston vuoksi vähän vaikeapääsyisiä. Alueella on myös tarkattava monenlaista hienoa lajistoa.


Panu Pihkala


Kartat


ulkoilukartta 1:25 000 Espoo L4131

peruskartat 2032 08 Kirkkonummi, 2032 09 Vitträsk

Lynxin suunnistuskartat n:o 17 Kirkkonummi (nopeasti vanhentuva) ja 45 Killinmäki


Karttalinkit


Neidonkallio


Metsätien pää (keskustasta pohjoiseen)


Pieni näköalapaikka (Gesterbyn lähellä)


Näköalapaikka


Hieno näköalapaikka (Hemträsketin lähellä)


Puro ja sola

22.8.09

Falkmäki - korkealla kolmen kunnan yllä




















(Luoteis-Kirkkonummi)


peruskartta 2041 04 Muijala


Tällaista näkymää ei olettaisi näkevänsä aivan pääkaupunkiseudun laidalla. Vehmaat kunnaat jatkuvat kilometrien päähän. Kelopuiden ja kauniiden mäntyjen välistä aukeaa maalaismaisema metsien välissä.


Kirkkonummen huipuista yksi vaikuttavimmista on Falkmäki. Luoteis-Kirkkonummella kohoavan laajan suojellun kallioalueen nimen erottaa Meikon Falkbergetistä vain suomenkielisen käännöksen avulla. Valtava länsijyrkänne kohoaa ympäröivästä maastosta jyrkästi jopa 40 metriä. Täysikasvuisten kuusten latvat jäävät harjanteiden näköalapaikkojen alle. Alueen koillisosassa on kolmen kunnan korkea rajapyykki. Kallioista suurin osa on Kirkkonummen, jyrkänne Siuntion ja pohjoisosa Vihdin alueella.


Kolmiomittausmäki ja muita näköalapaikkoja


Jyrkänneselänne kulkee etelästä pohjoiseen. Eteläosassa kohoaa erillinen kalliolinnake, jonka päällä oli ennen kolmiomittaustorni. Se on mainio näköalapaikka: metsämaisema jatkuu länteen silmänkantamattomiin. Paikalliset tiesivät kertoa, kuinka huikeat näköalat itse tornista oli. Jos paikalle pystyttäisi pienenkin näköalatornin, aukeaisi maisema kaikkiin ilmansuuntiin. Toinen erinomainen maisemien ihailupaikka on hivenen pohjoiseen, matkalla harjanteen korkeimmalle kohdalle.


Jylhiä jyrkänteitä


Kallioseinämät tarjoavat runsaasti ihailtavaa myös alhaalta päin. Jyrkät rinteet ovat paikoitellen viivasuoria. Kolmiomittausmäen länsipuolella kohoaa korkea seinämä, jonka alla on suuri louhikko erilaisine muotoineen. Pohjoisempana polku seuraa pitkää jyrkännerintamaa kulkien sen alla. Pääjyrkänne on todellinen nähtävyys. Ilta-auringossa punertava valtava kiviseinämä lumoaa katselijansa. Ei ihme, että kiipeilijät suosivat paikkaa.


Polut ja kulkuyhteydet


Aluetta voi lähestyä eri suunnista, mutta aina on otettava huomioon asutus alueen laitamilla. Selkein reitti Kirkkonummen alueelta tuleville saapuu Kylmäläntieltä Petäjärventielle. Kun tie tekee jyrkän mutkan itäkaakkoon, erkanee rakennusten välistä mökkiläisten käyttämä Falkvuorentie etelälounaaseen. Länteen kääntyy yksityistie, jonka varrelle on suunnitteilla rakennuksia: se vie lähelle kallioselänteen korkeinta kohtaa.


Evitskogin tai Siuntion suunnalta alueelle pääsee Stenbackantietä. Tielle avautuu kaunis näkymä koko pääharjanteelle. Jyrkänteen kohdalle ei saa pysäköidä autoa, mistä kylttikin muistuttaa. Hyvä paikka löytyy puolisen kilometriä Siuntion suuntaan pellon keskellä olevan risteyksen viereisestä levennyksestä. Polkupyörällä saapuminen säästää tältäkin etsinnältä. Yksi polku kallioille kulkee hivenen epäselvästi metsän halki kallioiden oikealta puolelta. Toinen vie pellon piennarta: itse pellolla ei tietenkään saa kulkea.


Kolmiomittausmäelle vie polku etelästä. Mäen pohjoisrinne on jyrkkä, mutta sen keskivaiheilta pääsee varovasti alas ja sieltä pääharjanteen alle tai päälle. Suosittelen lämpimästi ainakin jommalla kummalla näköalapaikalla sekä pääjyrkänteen alla käyntiä.


Kolmen kunnan rajapyykille ei vie polkua, vaan sinne haluavan täytyy suunnistaa kartan korkeuskäyrien mukaan. Kivikeko ei ole erityisen näyttävä, mutta voipahan kertoa käyneensä näiden kolmen kunnan rajapyykillä: harvempi on.


Palakosken luontoalue sijaitsee lähistöllä, Palojärven rannalla. Palojärven metsätien kautta on mahdollisuus toteuttaa vähän pidempi yhteisretki näihin kahteen kohteeseen kartan avulla. Alueesta saa tietoa Uudenmaan virkistysalueyhdistyksestä.


Karttalinkit:


Hieno näköalapaikka


Kolmiomittausmäki


Tie Kylmälän suunnalta


Parkkimahdollisuus Siuntion suunnalta


Polku metsän halki


Polku kolmiomittausmäelle


Pääjyrkänteen katselupaikka


Silta ojan yli


Tietoa Palakosken luontoalueesta


2.8.09

Kakarberget – kiipeilijöitä ja retkimaastoja



peruskartta 204107 Veikkola (1:20 000)

L4132 Nuuksio (1:25 000)


Valtavia pystysuoria jyrkänteitä, rehevä purolaakso ja kauniita erämaalampia – voiko retkikohteelta enempää toivoa?


Koillis-Kirkkonummelle kätkeytyy Kauhalan ulkoilualue. Laajat avokallioalueet tarjoavat runsaasti maastoa retkeilyyn. Länsipuolella Kakarbergetin jyrkänteet putoavat korkeina ja leveinä puronuoman luo. Uomaa seuraavat polut vievät lampien luo.


Kiviseinämien valtakunta


Alue on helpoiten lähestyttävissä etelästä. Kakarbergetin eteläpuolen parkkipaikalle tultaessa ohitetaan Västerkullan kaunis vanha kartanomiljöö sekä Forsgårdin syvä joenuoma. Parkkipaikalta lähtee polkuja sekä jyrkänteiden alle että päälle. Kakarberget on suosittu kalliokiipeilykohde, mutta laji vaatii valmisteluja ja varusteita. Kiinnostuneet löytävät yhteystietoja sivustolta www.climbing.fi.


Vaikka et haluaisikaan kiipeillä, tarjoavat jyrkänteet melkoisia näkyjä. Päältä aukeaa näköala kauas pelloille. Pohjoisempana puusto peittää näkyvyyttä. Jyrkänteiden koon ymmärtää oikeastaan vasta niiden juurelta. Suosittelen karttalinkeistä löytyvällä näköalapaikalla käyntiä ja sen jälkeen jyrkänteiden alle laskeutumista merkitystä kohdasta. Kivien muodot ovat hämmästyttävän rikkaita.


Retkeilyreittejä lampien luo


Kakarbergetin alueen kauniissa kalliomaisemissa on mahdollista retkeillä hyvinkin rauhassa. Polkuja menee moneen suuntaan, mutta opasteita ei juuri ole. Jos aiot kulkea Kakarbergetin lakea tai puronuomaa kauemmas, suosittelen vahvasti kartan hankkimista. Peruskartallakin pärjää, mutta alueesta on olemassa tarkkoja ja tuoreita suunnistuskarttoja. Kartta nimeltä Myllynpää kattaa eteläosan ja on useimmille riittävä. Pohjois- ja länsiosan kartta Haapapuro ulottuu Veikkolan teollisuusalueen kulmille. Niitä voi tiedustella osoitteesta kartta@rastihaukat.fi. Kompassi on myös hyvä tukiväline: avokallioinen maasto on kaunista, mutta se voi hämätä kulkijaa.


Hienosta jyrkänteiden katselupaikasta johtaa pohjoiseen yksi polku puron uomaa seuraten ja toinen kallioiden päällä. Jälkimmäinen laskeutuu hyvin jyrkästi alas komean kallioniemekkeen luona. Jos seuraat tästä puroa itärantaa pitkin pohjoiseen, pääset laaksoa pitkin rauhallisen Kakarlammen luokse. Reitti on hyvin viehättävä: kesäaikaan kosteikosta voi huomata maariankämmekän tai lumpeen.


Lammen itärannalla on oiva eväiden nauttimispaikka. Sieltä nousee kaakkoon polku takaisin kallioselänteen päälle: jos jatkat sitä etelä-kaakkoon, pääset aikanaan aluetta halkovalle metsätielle aivan Myllynpää-lammen lähellä. Myllynpään etelärannassa on myös kelpo taukopaikka.


Hieman Kakarlampea pohjoisempana on Hauklampi, jonne pääsee Kakarlammelta toista puroa seuraten. Alkumatkasta lammen koillispuolella on silta puron yli. Siitä polku jatkaa Hauklammelle ja lammen rantaa mökin sekä hiekkatien luo. Tonttia ei pidä häiritä. Tieltä pääsee toiselle tielle, joka vie Vanhalle Turuntielle (110): Hauklammen pohjoislaita onkin tuon tien vieressä.


Ämmässuo opettaa


Aivan alueen itäpuolella avautuu Ämmässuon valtava kaatopaikka, mutta sitä ei yleensä edes huomaa. Sinänsä Ämmässuolla vierailu, joskin opastetusti, on erittäin kasvattava matka. Näinkö paljon me tuotamme jätettä? Valtavat pinta-alat ovat sitä täynnä. Myös Ämmässuon itäpuolella sijaitseva Kulmakorven maankaatopaikka on hämmästyttävä. Kuljetettua maata on niin paljon, että siitä muodostuneen mäen laelta näkee kymmeniä kilometrejä kaikkiin suuntiin.


Kulkuyhteydet


Aluetta halkoo metsätie, joka on puomitettu. Se kulkee lounaasta koilliseen Kakarbergetin parkkipaikan ohi Laitamaan asuinalueelle juuri Espoon puolella. Parkkipaikalle pääsee etelästä kääntymällä Lapinkyläntieltä (1130) Kauhalantielle, jota seurataan pohjoiseen jonkin matkaa ja käännytään vasemmalle. Reitti jatkuu pohjoiseen kartanonpihan läpi, jonka jälkeen seurataan oikeata haaraa. Joenuoman jälkeen vasemmalla avautuu parkkipaikka. Jos tulet autolla etkä pyörällä, varo tiepohjan epätasaisuutta lopussa.


Veikkolan suunnasta pyörällä tultaessa on mahdollista ajaa pienempää hiekkatietä (Rajontie) kallioiden tai kartanon kohdalle. Pohjoisesta Hauklammen lähistön hiekkateiltä voi suunnistaa alueelle, mutta se vaatii viitseliäisyyttä. Kakarbergetin parkkipaikalle on Kirkkonummen keskustasta matkaa noin 16,5 km (Forsgårdintie 20).


Karttalinkit:


Parkkipaikka


Näköalapaikka


Polku alas ja komeat jyrkänteet


12.7.09

Kasaberget (Sevalsin kallio) – Näkymä Espooseen


peruskartta 2032 08 Kirkkonummi

Etelä-Kirkkonummella kohoaa isohko kallioalue, jonka korkeimmilta kohdilta avautuu laaja näköala. Tätä näköalapaikkaa, jota lintuharrastajat suosivat, kutsutaan myös Sevalsin kallioksi. Laajempi kokonaisuus eli suojeltu Kasabergetin kallioalue tarjoaa kuitenkin myös muunlaisia nähtävyyksiä, kuten monimuotoisia kallioharjanteita ja kivimuodostelmia. Alueella viihtyy paljon peuroja ja erilaisia lintuja. Onpa sen laidalla kohdattu esimerkiksi vesimyyräkin.

Näköala lähes joka suuntaan
Sevalsin kallio kohoaa nopeasti noin 30 metriä ympäröivästä peltomaisemasta. Sen huippu on paljas ja jyrkähkö: vihreitä sammalmattoja halkoo niihin kulunut kulkureitti huipulle. Näin laaja silokallioalue on harvinainen.

Laelta levittäytyy laaja maisema luoteesta kaakkoon. Espoon kerrostalot pistävät silmään: voivatko ne näyttää olevan noin lähellä? Etelässä aukeaa kallioharjanteiden monikerroksinen näkymä. Aurinkoisena päivänä sammalmatot hohtavat suloisen vihreänä. Kaakossa näkee merenlahden rantapuut, mutta ei varsinaisesti aavaa.

Aivan lähistöllä on neuvostoliittolaisten Porkkalan vuokra-aikana rakentama Vårnäsin museosilta. Paikalle tuova Kabanovintiekin on heidän jälkiään. Sieltä täältä Kasabergetin lähiympäristöstä voikin löytää erinäisiä merkkejä ihmisen muinaisista toimista.

Luonnon rikkautta
Alueen kivimuodostelmat tarjoavat kiinnostavia näkymiä monelle tutkimusretkelle. Koillisrinteellä on siirtolohkare, joka lepää kallion päällä pienehkön kiven varassa. Kallioalueen korkeassa keskiosassa on mielenkiintoisia kiviharjanteita, joiden päälle pääsee helposti kiipeämään. Jyrkänteitä on toki syytä varoa. Erään kalliosaarekkeen seinämät ovat aivan sileitä ja suoria: hämmästyttäviä pintoja on lumoava katsella. Kallioiden päältä on myös helppo tarkkailla runsasta eläimistöä.

Kulkuyhteydet
Alueelle pääsee kääntymällä Kabanovintieltä etelään Rilaxintielle. Pian tie tekee jyrkän mutkan itään juuri Sevalsin kallion juurelta. Mutkasta lähtee länteen puomitettu metsätie. Metsätietä seuraamalla pääsee Kasabergetin alueen sydämeen. Kirkkonummen keskustasta pyöräilymatkaa alueen laidalle kertyy noin 7 km.

Sevalsin kallion päälle vie jyrkkä ja heikompi polku heti puomin luota etelään. Vaihtoehtoisesti eri kohdista Rilaxintietä lähtee nousemaan polkuja kohti lakea. Kallion päältä joutuu laskeutumaan tarkkaavaisesti, jos mielii Kasabergetin suuntaan. Vähän kiertämällä saa turvallisemman reitin.

Panu Pihkala

Karttalinkit

Metsätie

Näköalapaikka

Hieno kalliosaareke

Hieno kiviasetelma

4.7.09

Falkberget - Metsäaava ja merinäköala

















(Lounais-Kirkkonummi)


peruskartta 2032 05 Pikkala (tai Meikon kartta)


Falkberget on niitä harvoja rannikon ulkopuolisia paikkoja Kirkkonummella, joista avautuu näköala merelle. Yleensä harjanteet peittävät merinäköalat. Falkbergetinkään näkymä ei ole valtava aava, mutta Pikkalanlahti siintää kauniisti horisontissa. Laaja näkökenttä ulottuu sieltä Siuntion harjanteille ja Meikon ylängön metsille. Maisema on harvinaisen koskematon: metsät ja kalliot jatkuvat näköalan rajoille saakka.


Falkbergetin kallioalue sijaitsee Kirkkonummen ja Siuntion rajaseudulla, itse jyrkänne Siuntion puolella. Alue on osa Meikon ylängön kokonaisuutta. Meiko-järven eteläpuolinen laaja kallioalue rajautuu lännessä pitkään etelä-pohjoissuuntaiseen jyrkänteeseen eli juuri Falkbergetiin. Sen huipun näköalapaikoilta saattaa hyvinkin nähdä haukan tai vielä isomman linnun.


Karun kaunista kalliomaastoa

Maastoltaan alue on kuten Meikon alue laajemminkin: hyvin kaunista kalliomaastoa. Kallioiden päällä männyt jäävät lyhytkasvuisiksi. Kivet muodostavat lukuisia muotoja. Aina aika ajoin jyrkänteet putoavat kosteampiin kohtiin. Lähellä on Långträsketin järvi, ja Meikokin kävelymatkan päässä – kuten Meikon eteläpuolinen pieni Vitträsk-järvikin lumpeineen.


Ihmisen jättämiä raunioita

Porkkalan vuokra-ajan rajalinja kulki kohtalaisen läheltä aluetta pohjoiseen päin. Vitträsk-järven itärannalla on neuvostoaikainen bunkkeri. Se on toki räjäytetty, mutta käytävät avautuvat silti. Sijainniltaan se on mielenkiintoinen: täysin luonnonvaraisessa ympäristössä, jota vain heikohkot polut leikkaavat, osuu äkkiä silmiin ihmisen kivityön jälki.


Jos saavut alueelle metsätietä pitkin etelästä, huomaa Vitmossenin kohdalla kaksi keskelle metsää hylättyä vanhaa autoa. Niiden lehtiä täynnä olevien ohjaamojen katselu tarjoaa mielenkiintoisia mietteitä, ei vähiten ihmisen töiden ja luonnon suhteesta.


Kulkuyhteydet

Itäiseltä Kuninkaantieltä kääntyy pohjoiseen puomitettu metsätie aivan Kirkkonummen ja Siuntion rajan Siuntion puolelta. Suosittelen pyöräilyä: risteykseen on Kirkkonummen keskustasta n.6 km. Kun jatkat metsätietä noin 2 kilometriä pohjoiseen, tie haarautuu. Itään vievä metsäautotie kiertää lopulta jyrkännealueen ja tarjoaa hyviä mahdollisuuksia sen päälle menemiseen. Toinen haara, ensin lounaaseen ja sitten pohjoiseen kääntyvä, vie lähemmäs Långträskiä: jos haluat sinne, pieni ja vähän epäselvä polku seuraa Stora Falkmossenin itälaitaa.


Toinen vaihtoehto on retkeillä alueelle Meikoa kiertävältä polulta, mutta tämä vaatii suunnistustaitoa ja välineitä.


Karttalinkit


Metsätie


Vitträskin bunkkeri


Reitti kallion päälle




13.6.09

Korkberget - Valtava louhikko ja järvimaisemia


peruskartta 2032 09 Vitträsk


Humaljärven rannoilla on monia hienoja kalliomäkiä. Edellisessä osassa kuvaillun Urbysbergetin lisäksi komeimpia on Korkberget järven kaakkoisosassa. Alueen erikoisuuksiin kuuluu suuri louhikkoalue korkean pääjyrkänteen itäpuolella.


Korkbergetin laelta avautuu hyvin kaunis järvimaisema. Pieni lokkien kansoittama luoto lepää keskellä järven selkää. Itärannan jyrkänteet näkyvät hienosti. Rantakuusien latvat ovat silmien tasolla, paljastaen kukintonsa.


Ihmeellinen louhikko ja jylhä kallio

Korkbergetin pääjyrkänne putoaa jylhästi noin 30 metrin korkeudesta louhikkoon, jonka erikokoiset lohkareet ja harjanteet muodostavat mielikuvituksellisia muotoja. Lohkareiden koko vaihtelee senteistä kymmeneen metriin ja niitä pilkistää veden altakin. Kivimuodostelmat tarjoavat joka katselukerralle uutta löydettävää. Kelopuut koristavat maisemaa. Lähistöllä on myös lehtomaista maastoa.


Juoksuhautoja ja kaivantoja

Korkberget on lähellä Porkkalan vuokra-alueen rajalinjaa. Tästä johtuen seudulla on nähtävissä jäänteitä linnoituksista. Erityisen selvästi juoksuhaudat ja muut kaivannot erottuvat Korkbergetin länsipuolella. Ennen pienempää, mutta maastosta selkeästi nousevaa kalliosaareketta lännessä löydät monia kaivantoja, joista osa on merkitty (vanhentuneeseen) suunnistuskarttaan alueesta. Vielä lännemmän kalliosaarekkeen päällä on myös kaivantoja, ja ympärillä jälkiä ihmisen toimista.


Kulkuyhteydet

Kirkkonummen keskustasta kertyy pyöräilymatkaa paikalle noin 5 km. Selkein reitti kulkee Kirkkotietä pitkin. Kun kuljet tietä etelästä päin, pysähdy paikkaan, johon pelto idässä päättyy. Tien toiselta puolelta lähtee ylämäkeen polku. Paikassa on tilaa pienehkölle kulkuneuvolle. Polku ylittää kallioharjanteen ja laskeutuu rantalaaksoon. Sieltä se vie pohjoiseen ja luoteeseen louhikon juurelle, josta kulkureitti nousee melkoisen jyrkästi kallion laelle. Turvallisempi reitti vie syvemmältä metsän keskeltä. Etenkin liukkaalla kelillä rantareittiä on syytä välttää.


Louhikkoa pääsee tutkimaan äsken mainitun polun päästä. Se on kuitenkin hyvin vaikeakulkuinen, eikä sinne ole syytä edetä pitkälle. Jos saat sovittua jostain venelainan, on se paras tapa ihailla louhikkoa lähempää (joskin varo vedenalaisia kiviä).


Aluetta voi lähestyä myös Dalkullantien puolelta. Ongelmana tällöin on ikävän vaikeakulkuinen hakkuuaukea, joka täytyy ylittää. Peruskartassa näkyvät polut ovat hyvin epäselviä hakkuuaukean kohdalla. Jos tulet tästä suunnasta, kannattaa suosia harjanteita: alavissa kohdissa on sangen märkää. Humaljärven rannan polku Paikkarivikenin kohdalla on sinänsä hieno, mutta sille ei ole helppo päästä. Yksi reitti sille vie rantatontin laitaa.


Panu Pihkala


Karttalinkit:


Polku


Louhikko


Ampuma-asemia rannassa


Ampuma-asemia mäen päällä

7.6.09

Urbysberget – vuori kahden järven välissä


peruskartta 2032 09 Vitträsk


Harva aavistaa, millainen näköala avautuu aivan Volsintien viereltä. Humaljärven länsipuolella kohoaa Urbysbergetin huippu jopa 55 metriä Humaljärven pintaa ylemmäs, vaikka etäisyyttä on vain muutama sata metriä: huima korkeusero Etelä-Suomen maastossa. Maisemat ovat sen mukaiset: kirkkaalla säällä näkee paljain silmin Helsingin korkeimpia rakennuksia aivan horisontissa (joskin kiikareita suositellaan). 


Järvet ja kalliot molemmin puolin

Urbysbergetin hienouteen kuuluu se, että toisella puolen jyrkänne putoaa äkisti Mustjärveen. Kallionlaki tarjoaa upeat näkymät kahdelle järvelle, ja kolmaskin on nähtävissä: Mariefredin takana aukeaa Nydalsvikenin vuonomainen lahti. Heti Mustjärven takana kohoaa jyrkästi Meikon kallioylänkö: harjanteet tarjoavat mahtavia kallionäkymiä molemmista suunnista. 


Sotamuistoja ja tenniskentän rauniot

Urbysbergetillä on mielenkiintoinen historia. Sisällissodan aikana Sigurdsin kaarti oli linnoittautunut ympäristöön. Lähellä käytiin kovia taisteluita, kunnes valkoisten joukko vetäytyi yötä myöten järven jään kautta. Porkkalan vuokra-ajan rajalinja kulki myös aivan näiltä main. Lähellä oli yksi rajanylityspaikoista. 


Viereinen Sigurdsin kartano on liittynyt alueen historiaan läheisesti. Yksi mielenkiintoisimmista jäljistä on tasainen, pohjustettu kenttä Urbysbergetin eteläpuolella. Se ei kuitenkaan ole rakennuksen kivijalka, vaan vanhan tenniskentän pohja, jossa nyt kasvaa metsää. 


Pähkinäpensaita ja tammia

Alueen hieno luonto kuuluu suojeltuun alueeseen. Sen erityisiin kauneuksiin kuuluvat pähkinäpensaslehdot ja monet vanhat tammet. Pähkinäpensaista saa hyvän käsityksen, kun kulkee mäen eteläpuolella. Tammia on monessa paikassa, mutta itärinteellä monta erityisen hienoa yksilöä. 


Kulkuyhteydet

Alueella liikkuminen vaatii huomaavaisuutta, jottei sen herkkä luonto vahingoitu. Yksi polku alueelle lähtee mäen kaakkoispuolelta. Volsintien kääntyessä Sigurdsin jälkeen pohjoiseen alkaa polku vähän epäselvästi pähkinäpensaslehdosta. Se ohittaa tenniskentän vanhan pohjan ja laskeutuu sitten Mustjärven kauniiseen rantaan. Järven koilliskulmassa polku haarautuu. Länteen lähtevä haara vie Meikon ylängön suuntaan. Jos jatkat toista haaraa pohjoiseen kuusikon halki ja käännyt pian itään, pääset nousemaan lehtomaista notkoa pitkin harjanteiden satulamaiseen päällyskohtaan. Sieltä vie heikohko, mutta huomattavissa oleva ura etelään kallion päälle, korkeimmalle näköalapaikalle. Paluumatkalla kannattaa tulla samaa polkua vähän takaisin päin ja kääntyä sitten itäkaakkoon vievälle polulle, joka tuo takaisin Volsintielle. 


Toinen vaihtoehto on lähteä liikkeelle Volsintien Humaljärven länsirannan mäenharjanteen päällä olevalta bussipysäkiltä, jonka vieressä on myös hivenen parkkitilaa. Sieltä polku vie ensin lännen suuntaan. Harjanteen päältä kannattaa kääntyä etelään kalliota pitkin, jolloin pääset äsken kuvailtuun satulaan. 


Kohde on pyöräily- tai kävelymatkan päässä (n. 5 km) Kirkkonummen keskustasta. Linja-autojakin kulkee, mutta valitettavan harvoin. 


Karttalinkit: 


Rantapolku


Bussipysäkin polku


Harjanteen satula


Tenniskentän rauniot

Perustiedot

Kirkkonummen alueella on poikkeuksellisen paljon hyvin hienoja kalliomäkiä. Tietoa niistä on kuitenkin sangen vähän saatavilla. Moni unohtumaton luontoretki jää tekemättä, kun paikoista ei tiedetä. Usein aivan naapuristosta löytyy harvinaisen hienoja kohteita. 


Tämä kirjoitussarja tarjoaa ytimekkäät kuvaukset kunkin kallioalueen luonnosta ja kiinnostavista yksityiskohdista. Lopuksi annetaan selkeät ohjeet perille löytämisestä. Polkujen lähtöpisteitä on merkitty internetkarttoihin. Kirjoitussarja myös julkaistaan myöhemmin internetissä yhteistyössä Kirkkonummen kunnan kanssa.  


Kunnioitathan luontoa ja maanomistajia!

Suomalaisella on laajat oikeudet liikkua maastossa. Kuitenkin on muistettava kunnioittaa maanomistajia. Monet Kirkkonummen hienoista luontokohteista sijaitsevat yksityisessä omistuksessa olevassa maastossa. Piha-alueille meno ei ole sallittua, ja autojen pysäköintipaikka kannattaa valita huolella. Polkupyörä on kätevä ja ekologinen liikenneväline.


Monet kalliomäistä ovat luonnonsuojelualueita. Jotta niiden ainutlaatuinen luonto säilyisi, on vierailijoiden noudatettava huomaavaisuutta. Saman polun käyttö säästää sammaleita kulumasta. Jäkälät ovat kuivalla säällä hyvin hauraita. Maltillinen äänenkäyttö säästää eläimiä säikytyksiltä – ja kenties antaa vierailijalle tilaisuuden nähdä hieno luontokappale. Alueilla ei ole palveluja, ei myöskään roskakoreja: vanha sääntö kertookin, että minkä jaksat kantaa metsään, jaksat kantaa sieltä poiskin. 


Kirjoitussarjan runko

Porkkalanniemen kärjen, Linlon saaren ja Meiko-järven alueista on jo tietoa saatavilla (joskaan ei niistäkään liikaa). Tämä kirjoitussarja esittelee


Humaljärven lähistön 
  • Urbysbergetin ja 
  • Korkbergetin
  • Högbergetin Peuramaan lähellä
  • Kasabergetin (Sevalsin kallio) Vårnäsin sillan lähistöllä
  • Falkbergetin Meikon alueen länsirajalla
  • Kakarbergetin Koillis-Kirkkonummella (Kauhalan ulkoilualueella)
  • Falkmäen Luoteis-Kirkkonummella
  • keskustaajaman liepeiden komeita kallioita. 

Siuntion puolelta voisi tehdä hyvinkin vastaavan kirjoitussarjan: kunta on erittäin rikas kallioalueiden suhteen. 


Mistä lisätietoa?

Ympäristökeskus on julkaissut tieteellisen tutkimuksen Arvokkaat kallioalueet Uudellamaalla (AY 350), joka käsittelee useimpia kirjoitussarjan alueita. Teksti on huomioitu tätä kirjoitettaessa: se ei ole kovin käytännönläheistä, mutta tarjoaa tarkempaa tietoa biologiasta ja geologiasta. 


Karttojen suhteen palvelevat Kirkkonummen kunnan karttapalvelu (http://www.kirkkonummi.fi/palvelut/kartat) ja valtakunnallinen kansalaisen karttapaikka (http://kansalaisen.karttapaikka.fi). Artikkeleiden linkit ohjaavat niihin. Tällä hetkellä valtakunnallinen palvelu on enemmän ajan tasalla hakkuualueiden suhteen. 


Peruskarttojen numerot on mainittu artikkeleiden yhteydessä. Suunnistuskarttoja saa suunnistusseura Lynxiltä, www.lynx.fi. Meikon alueesta on julkaistu kätevä yhdistelmäkartta (peruskarttapohja), jota on ollut saatavilla Kirkkonummen Info-kirjakaupasta. 


Ohjattuja retkiä eri puolille järjestää Kirkkonummen ympäristöyhdistys yhteistyössä kansalaisopiston kanssa (http://www.sll.fi/uusimaa/kirkkonummi).